Sanoma tuli kyllä perille: Hankkiudu nyt jo vihdoinkin vakituiseen parisuhteeseen ja ala elää aikuisen ihmisen elämää. Tai järjestä ainakin minulle se lapsenlapsi.
Päätän selvittää asian heti. Soitan ja sanon:
- Hyvä että teit sen, minun varaani ei kannata laskea mitään.
Tuoretta mummia naurattaa.
Puhelun jälkeen palaan työni pariin. Mutta jostain syystä ajatukseni harhailevat. Ne eivät pysähdy vain äitiyslomalla olevaan vanhaan koulukaveriini, joka juuri kertoi tuttavapiiristämme lisää vauvauutisia, tai viimeisillään raskaana olevaan ystävääni ja kollegaani, joka edellisenä päivänä saapui Berliinistä Firenzeen workshopiin. Ehkä tulevan matkani takia ajattelen ennen muuta ranskalaista ystävääni Mlle A.K.:ta ja viimeisintä Pariisissa viettämääni viikkoa, jonka majailin hänen luonaan viidennessä kaupunginosassa.
Siitä on nyt jo neljä vuotta. Ne olivat kiireisiä päiviä, sillä kaupungissa oli käynnissä Fashion Week ja töissä yhtä hulinaa. Ehdin kuitenkin tehdä havaintoja ystäväni elämäntavasta: Mlle A.K.:n koti oli täynnä kirjoja ja CD-levyjä, epämääräisissä pinoissa siellä täällä, ulottuen paikoin kattoon asti. Hän ei omistanut hiustenkuivaajaa, silitysrautaa eikä leikkuulautaa. Pölykerros astiakaapissa kertoi siitä, ettei huoneistossa juuri aterioitu, mihin viittasivat myös kymmenet ryppyiset Bon Marché –tavaratalon (jonka ruokaosastolta sai puolivalmiina yhtä jos toista) muovipussit tiskipöydän alla. Hänellä oli lankapuhelin ja lähestulkoon antiikkinen tietokone muttei kännykkää tai kannettavaa. Lähtöaamuna lisäksi ilmeni, ettei Mlle osannut ajaa polkupyörällä, jonka hänelle lahjoitin. Niin työhönsä, Pariisiin kuin kulttikuppila Café de Florén ikkunapöydässä runoja kääntävään poikaystäväänsäkin totaalisen kyllästynyt, hajamielinen ja suorastaan uskomattoman epäkäytännöllinen Mlle A.K. oli siis aidosti boheemi, jotenkin toivoton tapaus kaiken kaikkiaan.
Ensi viikoksi saisin jälleen käyttööni Mlle A.K.:n asunnon. Tällä kertaa kaikki olisi kuitenkin toisenlaista: Mlle oli muuttanut suurempaan huoneistoon kaupungin eteläisessä lähiössä, jossa hän asui uuden miehensä ja pienen tyttärensä kanssa. Ehkä kirjat ja CD-levyt olisivat vielä tallella, mutta enää en voinut kuvitella sellaista viipyilevää, melkeinpä pysähtynyttä tunnelmaa, joka viidennen kaupunginosan yksiössä vallitsi. Saapuisin lapsiperheen kotiin. Varmaankin lattialla lojuisi villakoirien sijasta leluja? Kenties voisin odottaa löytäväni keittiöstä jopa joitakin kotitalouskoneita?
- Il faudra juste penser à fermer la porte de l'appartement en haut et en bas (clé jaune et clé avec point bleu pour la serrure du haut)
Mlle A.K. huolehtii sähköpostiviestissään.
Tuntisinkohan häntä enää?
