Ohjaaja halusi että pitäisin hänen seminaarissaan esitelmän suomalaisesta kylmän sodan historian tutkimuksesta. Jaa, mikäs siinä. Aivan viidessä minuutissa (näin oli Ohjaajan toivomus) en tehtävästä kuitenkaan selviytyisi. Samaa mieltä oli ruotsalainen kollegani ja ystäväni Herr F.S., jota oli pyydetty esitelmöimään kylmän sodan tutkimuksesta Ruotsissa.
- Det räcker inte… Dom vet ju ingenting om Norden!
Eivät niin, siitä olimme jo hyvin tietoisia. Niin ikään tiesimme tilanteen olevan pitkälti omaa syytämme: Seminaaria varten kokoamani kirjallisuusluettelo Suomessa jollain muulla kuin suomen kielellä julkaistuista kylmää sotaa koskevista tutkimuksista suorastaan hävetti. Ruotsalaisen tutkimuskirjallisuuden kohdalla Herr F.S. ei edes viitsinyt yrittää nähdä vastaavaa vaivaa.
Istuimme sateista lauantaita Instituutin tyhjässä kahviossa ja toisen teekupillisen jälkeen päätimme lopulta uhata aikarajaa ja aloittaa toisesta maailmansodasta. Ja olla rehellisiä: Sanoisimme niin suomalaisen kuin ruotsalaisenkin historiantutkimuksen tarkastelevan kylmää sotaa edelleen varsin kansallisesta näkökulmasta ja osallistuvan heikonlaisesti kansainvälisiin debatteihin. Suomen Akatemian viime syyskuussa julkaisema raportti ”Suomen tieteen tila ja taso
Annetut viisi minuuttia siis venyivät kuin venyivätkin meidän molempien kohdalla viideksitoista minuutiksi, mutta kukaan ei keskeyttänyt; yleisö vaikutti aidosti kiinnostuneelta. Arvatenkaan suurimmalle osalle ei ollut ennalta selvää miksi Suomi oli ”special case”, kuka oli Kekkonen ja mitä tarkoitti ”suomettuminen”.
Mannerheim on sitä vastoin osoittautunut kansainväliseksi julkkikseksi. Hollantilainen juristituttavani Heer J-J.K. yllätti minut taannoin tuntemalla Marsalkan liikkeet paremmin kuin minä, suomalainen historiantutkija. Syntymäpäiväjuhlat irlantilaisessa pubissa olivat jo lähenemässä loppuaan kun päivänsankari, kaksimetrinen Heer J-J.K. huojui luokseni puolityhjä oluttuoppi kädessään ja alkoi esitelmänsä. Olin sanaton.
Myöhemmin Herr Dr. M.G.:lle tapauksesta kertoessani tämä kuitenkin totesi Heer J-J.K:n varmasti katsoneen tiedot Wikipediasta ihan vain minuun vaikutuksen tehdäkseen.
- Da kommt man schnell zu Mannerheim.
Samantekevää minulle. Jos Heer J-J.K.:n tarkoituksena todella oli tehdä vaikutus, saatoin avoimesti myöntää hänen siinä onnistuneen. Herr Dr. M.G.:n oli hyvä tietää, että toisin kuin oli saksalaisten laita, suomalaisen kuin suomalaisen sai ostettua puolelleen toisen maailmansodan aikaisen suuren kansallisen johtajan mainitsemalla.
Ja niin, Herr Dr. M.G.:llä oli tietysti myös henkilökohtaiset syynsä närkästyä Heer J-J.K.:n tietämyksestä. Juuri tämän hollantilaisgiantin takia hän ei ollut saanut nimiinsä Instituutin soutujoukkueen nopeinta aikaa. Minun hurmaamiseni Mannerheimilla ylitti siis jo inhimillisen sietokyvyn rajat.
