Instituutilla kiertää juttu vähän omalaatuisena pidetystä tutkijasta, joka saapui kollegamme syntymäpäiväjuhliin kutsumatta, lahjapaperiin kääritty käpy mukanaan. Grazy. Vaikka en häntä ehkä omiin juhliini toivoisikaan, on minulla omaperäistä tuomista kohtaan pientä ymmärrystä: Kotona meillä nimittäin oli jonkin kukka-asetelman tai vastaavan mukana tullut suurensuuri käpy. Äiti sitä jostakin syystä säilytteli ja kertoi minun kerran lapsena kysyneen, oliko se siitä hornan kuusesta. Niinpä kun toissasyksynä löysin Instituutin puutarhasta samanlaisia käpyjä, ajattelin että täällä ne hornan kuuset kai sitten kasvavat.
Käpytarinat juontuvat mieleeni lauantaina juoksulenkillä nähdessäni tienpuolessa kaadetun, tuntematonta lajia olevan kuusen – ja sen ympärillä käpyjä. Hetken mielijohteesta pysähdyn ja poimin yhden matkaani, se ei paina mitään. Miksi nimenomaan tämä käpy on irronnut ja tuo toinen ei? Kauankohan se on lojunut maassa? Missä kohden puuta se kasvoi ja miltä maailma juuri siitä pisteestä näytti? Niin paljon asioita joita minä en tiedä, joita kukaan ei tiedä.
Sellaisen ajatteleminen huimaa, ja sellaisia alkaa ajatella kun kolmeen päivään ei poistu kotoaan. Olen kieltäytynyt ystäväni Signora V.C.:n kutsusta matkustaa heille Abruzzoon pääsiäiseksi, pettänyt Fru A.Ö.:lle antamani lupauksen mennä hänen kanssaan katsomaan ranskalaista lastenelokuvaa, hylännyt kaksi aperitivo-tarjousta ja itsekkäästi jättänyt väliin jopa Mlle L.B.:n polttarit. Niin voi käydä jos uskoo oivaltaneensa jotakin olennaista. Silloin kirjoittaa kuin transsissa.
Kotona tarkastelen löytöäni. Se ei ole kaunein mahdollinen yksilö, mutta muotojen epätäydellinen säännönmukaisuus viehättää minua. Kun valutan sen päälle vettä, vetäytyy se kokoon kuin pelokas eläin. Samassa muistan kolmannen käpytarinan: äidillä oli toinenkin käpy, korurasiassa. Sitä hän oli joskus nuorena pitänyt kaulassaan osoittamassa maalaistytön varovaista mutta teeskentelemätöntä uhoa.
Arno-joen rantaan juostessani en ole minäkään se miltä näytän: vaalea nainen vaaleissa vaatteissa, elinvoimaisena ja energisenä. Minullapa on käpy taskussani.
