keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Eropäivät

Viime päivät tällä läntisessä Euroopassa on elelty haikeissa tunnelmissa: Sunnuntaina erostaan ilmoitti Ranskan ulkoministeri Michèle Alliot-Marie, maanantaina salkustaan luopui Saksan puolustusministeri Karl Theodor zu Guttenberg − molemmat politiikan taivaan kirkkaita ja yllättäen pudonneita tähtiä.

Kun eilen tiistaina Ranskan TV:ssä (France 2) Alliot-Marielta kysyttiin mitä hän nyt ryhtyisi tekemään, tämä vastasi vaatimattomasti: « Je vais pouvoir faire un peu plus de sport (...), m'occuper un tout petit peu de moi et puis travailler (...) et écrire un ou deux livres. (...) »

Kirjoittaa! Eikä vain yhden kirjan vaan ehkäpä jopa kaksi! No miksipä ei, kovin helpostihan se kävi naapurimassa zu Guttenbergiltäkin…

Skandaali Freiherr Karl-Theodor Maria Nikolaus Johann Jacob Philipp Franz Joseph Sylvester von und zu Guttenbergin (lisänimeltään Super "KT") ympärillä ei lakkaa minua ihmetyttämästä. Jos vaikea on ymmärtää ex-puolustusministerin naiiviutta (siinä hän ja Alliot-Marie kyllä ottavat mittaa toisistaan), vielä mahdottomalta tuntuu käsittää tapaukseen liittynyttä julkista keskustelua Saksassa.

> Niille, jotka eivät ole perillä asiasta: helmikuun puolivälissä julkisuuteen vuosi tieto, että osa puolustusministeri zu Guttenbergin väitöskirjasta olisi ehkä plagioitu. Kiistettyään ensin väitteen mutta todettuaan pian sen jälkeen vapaaehtoisesti, joskin väliaikaisesti, luopuvansa akateemisesta arvonimestään (mikä ei tietenkään ollut hänen vallassaan), Super "KT" lopulta jätti eropyyntönsä. Siinä välissä zu Guttenbergin Yhdysvaltain perustuslakia ja eurooppalaisia perustuslakeja vertailleen väitöskirjan vuonna 2007 hyväksynyt Beyrothin yliopisto oli ehtinyt jo ilmoittaa, ettei puolustusministeri enää olisi tohtori.

Saksanmaalla jos missä on perinteisesti ollut hienoa saada arvonimi Doktor. Siellä tohtoreita on aktiiviväestöstä vain kaksi prosenttia, ja usein väitöskirjaa on pidetty varmana keinona nousta yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Implisiittisesti teema on ollut esillä tässä blogissakin: tarkkanäköisimmät ovat ehkä havainneet, että käytän vain ja ainoastaan saksalaisista (ja sveitsiläisistä) tohtorin arvonimen ansainneista ystävistäni ja muita läheisistäni etuliitettä Dr. Silkkaa ironiaa minun taholtani, sillä onhan se nyt aika hassua miten paljon sosiaalista merkitystä kahteen kirjaimeen jossain saatetaankaan ladata. Jo Lufthansan lentoja varatessa täytyy valita onko sitä vain Herr/Frau vai Herr Dr./Frau Dr., Herr Prof./Frau Prof. tai jopa Herr Prof Dr./ Frau Prof Dr. Vertailun vuoksi todettakoon, että Air Francen ranskankielinen verkkosivu tarjoaa tasan kolme vaihtoehtoa: Mr, Mme, Mlle – joskin jälkimmäiseen optioon liittyen minulla voisi olla sukupuolten välistä tasa-arvoa koskeva kommentti.

Tätä taustaa vasten on ollut hämmästyttävää havaita, miten ymmärtäen Freiherr (aber nicht mehr Dr) zu Guttenbergin rikokseen on julkisuudessa suhtauduttu. Jopa liittokansleri Frau Dr. Merkel puolusti ministeriään toteamalla, ettei tarvitse hallitukseensa tiedemiestä vaan hyvän poliitikon. Samalla aikakauslehti Bild käynnisti mittavan kampanjan väärän tohtorin puolesta. Eikö kenenkään mieleen juolahtanut ettei jupakassa ollut veitsenterällä sen enempää tai vähempää kuin Saksan tiedemaailman kunnia ja uskottavuus?

Zu Guttenbergin ja Alliot-Marien tapaukset kertovat myös eräästä toisesta, vähintään yhtä vakavasta asiasta, nimittäin todellisuudentajun traagisesta menettämisestä. Sekä Freiherr että MAAM edustavat yhteiskunnan kerroksia, joita ranskalaiset kutsuvat ”crème de la crème”. Siellä voi olla mukavaa, niissä kermaisissa pilvenpoukamissa, mutta kaikessa piilee omat vaaransa. Kun lennetään oikein korkealla saattaa hyvinkin käydä niin, että suhde todellisuuteen muuntuu, vääristyy. Ja että ennen pitkää alkaa uskoa, ettei mikään ikinä osu, satuta, saa putoamaan…

Mutta nytpä on MAAM:illa runsaasti aikaa kynäillä ja myös Super "KT:"llä tilaisuus kirjoittaa itse väitöskirjansa. Tällä kertaa tietää jo vapaaherrakin, ettei oikeassa elämässä tohtoriksi tekeytyminen onnistu aivan yhtä helposti kuin erään kansallisen lentoyhtiön elektronisessa varausjärjestelmässä.