Nimekkään poliitikon valinnan seurauksena Instituutin presidentiksi on mustia autoja alkanut pyöriä päärakennuksemme pihassa epätavallisen tiuhaan: Viikon sisällä täällä on käynyt kaksi ulkoministeriä, ensin Carl Bildt Ruotsista ja sitten Italian Franco Frattini.
Myönnettäköön, ettei akateeminen väki (tai ainakaan me täällä) ole välttämättä sitä kaikista kiitollisinta yleisöä. Bildtin ja Frattinin vierailuista kuullessaan monet kollegani mutisivat pysyttelevänsä mieluummin kirjastossa; akateemisen maailman suuri nimi saataisi ehkä kiinnostaakin, mutta ministeri…
Minä olen kuitenkin tyytyväinen siihen että menin. Pääsin nimittäin todistamaan kahta esiintymistä, jotka erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Joskin pääsanoma oli molemmilla herroilla sama: Euroopan Unionin on tultava globaaliksi toimijaksi, mikä talouskriisin vallitessa oli entistä vaikeampaa mutta sitäkin tärkeämpää. Bildtin puhe oli otsikoitu: “The EU’s role in the world”, Frattininin: "Dizionario del mondo post-occidentale: declino o rilancio dell'Europa?"
Mutta siihen yhdenmukaisuudet sitten loppuivatkin.
Bildt, joka saapui matalalla profiililla, kertoi ajatuksistaan ja kokemuksistaan luonnollisen ja mutkattoman oloisesti. Hänen englantinsa oli sujuvaa ja päättelynsä loogista. Todellista PR:ää Ruotsille.
Frattini sitä vastoin ilmaantui paikalle näyttävästi, ympärillään paljon tärkeän näköistä väkeä, TV-kameroita ja hälinää. Kännykät soivat, poliisit ja turvamiehet päivystivät seinustoilla, naispuoliset avustajat selvisivät vaikuttavista juoksusuorituksista (kaikki, se oli silmiinpistävää) tiukoissa minihameissa ja vähintään kymmenen sentin koroissa. Italian ulkoministerin esiintyminen oli todellinen mediatapahtuma.
Siinä missä Bildt mainitsi Ruotsin vain muutamassa sivulauseessa, aloitti Frattini Italiasta, tai oikeastaan Firenzestä, Danten maasta. Sieltä hänen mukaansa kumpusivat Euroopan syvät voimavarat, väittipä hän jopa ”la terra di Dantea” länsimaisen demokratian kehdoksi. Ja tietysti piti Frattini puheensa italiaksi (mikä ei kuitenkaan säästänyt häntä kömmähdyksiltä; sekaisin menivät muun muassa pähkinäpensas ja kivi, nocciolo [n'occiolo] ja nocciolo [nocci'olo]), lähes kirkollista paatosta äänessään.
Ja viimein, jos Frattini tuli alleviivaamaan Italian merkitystä kansainvälisenä ja eurooppalaisena toimijana, oli ruotsalainen valtiomies vaikutuksille avoin. Blogissaan tämä nimittäin kirjoitti (28.5.2010):
”EUI är en europeisk samhällsvetenskaplig utbildnings- och forskningsinstitution som imponerar inte bara genom sitt läge och sina lokaler, utan också genom bredden av den forskning som bedrivs där.
Och alldeles säkert kommer EUI att behövas när vi ser på olika möjligheter att utveckla olika kapaciteter också i den blivande europeiska utrikestjänsten.”
Jälkimmäistä kommenttia valaissee se seikka, että Firenzen vierailua edeltävänä iltana oli Bildt maistellut Madridissa paikallisia valkoviinejä Catherine Ashtonin kanssa.
