Minnosotan Holiday Inn Metrodomesta on aika pitkä matka Lontoon Richmondin Parks Roadille: on paitsi lennettävä turbulenssien hämmentämä uneton yö myös tehtävä melkoinen henkinen loikka. Mrs R.W.:n kodissa ei nimittäin ole ympärivuotista huonepalvelua, valtavia jenkkisänkyjä, elokuvakanavia, kuntosalia ja uima-allasta, saati näkymää neljännestätoista kerroksesta yli pilvenpiirtäjien ja moottoriteiden valoverkon.
Minut vastaanottaa Mrs R.W.:n viisi tai kuusi erikokoista, yliaktiivista koiraa ja rouvan ystävä, lyhyenläntä harmaahiuksinen, hössöttävä mies, joka kompastelee rappusiin, törmäilee ovenpieliin ja pyytelee yhtenään anteeksi. On niin paljon selitettävää: Vielä eilen ei toiminut internet eikä lämmin vesi, nyt rikki on enää kylpyhuoneen kylmävesihana. Jääkaappi sijaitsee vaatekaapissa pahvisen, reaalikokoisen rugbynpelaajan seurana, ja niin: viereisen huoneen komerosta pääsee salakäytävää naapuriin. Seinään sattumanvaraisesti puhkaistun reiän peittää vanerilevy.
- I do not think you would need it, but just in case…
Tuntuu kuin talossa huojuisi, vaappuisi, narisisi, tippuisi ja valuisi vähän kaikki. Vai onko pääni vain vielä sekaisin yöllisestä lennosta?
On muuten Halloween. Olisikohan jollakin tutuntutulla tai kaverinkaverilla jossakin bileet, joihin mahdollisesti voisin mennä? Enpä ole tullut ajatelleeksi. Nyt vain kannan Marks & Spencerin limenvihreää kauppakassia halki uneliaan porvarillisen asuinalueen.
