Toissapäivänä ystäväni Signora A.B. palasi Riosta. Menimme eilen illalla Firenzen keskustaan Mojitoille juhlistamaan hänen paluutaan.
Vastoin odotuksiani Signora ei aloittanut kertomuksilla ihanista miehistä rannalla. Ensimmäinen asia josta hän halusi puhua, oli lentomatka Riosta Pariisiin. Hän oli istunut nuoren suomalaispariskunnan vieressä.
Signora oli avoimesti hämmentynyt: kymmentuntisen lennon aikana pariskunta oli tuskin vaihtanut sanaakaan; vaitonaisina ja totisina mies ja nainen olivat pelanneet kännykkäpelejä ja tehneet ristisanatehtäviä. Ystävääni he eivät olleet tervehtineet hänen saapuessaan koneeseen, eivätkä he häntä olleet hyvästelleet hänen koneesta lähtiessään (pariskunnan suomalaisuuden hän päätteli ristisanatehtävien pitkistä sanoista ja matkalaukuista, joissa oli Finnairin tarrat).
Ainoa kommunikaatio heidän välillään tapahtui vessajonossa, kun Signora A.B. kohteliaasti ehdotti että rouva menisi ensin.
- No! kuului komentava vastaus. You go first, you are at the window!
- Non lo so, forse e una cosa culturale? Ystäväni kysyi minulta varovasti.
En osannut vastata. Todennäköisesti olisin itsekin tulkinnut pariskunnan käytöksen kuten Signora A.B.: maleducati. Mutta Suomessa se silti olisi normaalia, jopa yleistä. Edelleen olemme mentaalisesti maalaisyhteiskunta, jossa herätään viideltä jos ei nyt ihan lehmiä lypsämään niin ainakin metsään juoksemaan. Vieraiden ihmisten kohtaaminen on edelleen aika uusi juttu.
Esitelmäni Suomen kulttuurihistoriasta saa jatkoa vähän myöhemmin, kun Signora drinkistä rohkaistuneena kertoo toisenkin havaintonsa: Pariskunta oli aloittanut oluen juomisen koneessa jo neljältä iltapäivällä. Sitä oli sitten jatkunut Pariisiin asti.
- Che ne pensi?
Jaa… Miten sitä kauniisti muotoilisikaan totuuden suomalaisista ja ilmaisesta alkoholista?
Baarista (!) menimme San Lorenzon katedraaliin, joka poikkeuksellisesti oli auki. Nyt oli Signora A.B.:n vuoro pitää esitelmä – Medicin perheen jäsenistä, Donatellosta, Toscanan seudun kivilajeista... Toivon että viimeistään päästessämme sen maalauksen luo, josta ystäväni aikanaan oli kirjoittanut gradunsa, suomalaisten matkaseuralaisten hämmentävä muisto oli ehtinyt painua unohduksiin.
