Niukkasanainen kiinalainen ajaa minua Manhattanin Chinatownin halki kohti Newarkin lentokenttää. Auto tilava ja ilmastoitu; sen tummennettujen ikkunalasien läpi katselen hajamielisesti helteisten katujen rauhattomuutta. Vilkkaassa liikenteessä ajo käy nykien, Buddhan kuva heilahtaa etupeilissä aina kun kuljettaja yllättäen jarruttaa.
- When is your flight, miss? Kysyy kiinalainen.
- 6pm.
Hetkeen hän ei sano mitään. Mutta Brooklyniin johtavassa tunnelissa:
- No gas. I have to go to the gas station.
Ajamme huoltoasemalle, kiinalainen häviää huoltoasemarakennukseen ja palaa pian juosten kirkkaankeltaisen virvoitusjuomapullon kanssa. Sillä välin tanakka, meksikolaisennäköinen mies tankkaa auton. Emme puhu mitään.
Lähtö oli hätäinen; vain varttia ennen auton saapumista hyväntuulinen juutalaisporukka oli saapunut katsomaan Ms J.G.:n asuntoa, jossa olin viettänyt kaksi unenomaista päivää Mr S.M:n kanssa. Mr S.M., brooklynilainen muusikko, valokuvaaja ja ystäväni ystävä, on saanut tehtäväkseen myydä Ms J.G.:n huoneiston Lower East Sidella. Autioissa huoneissa oli sinne saapuessani vain piano, vanha sohva ja suuri parisänky. Kaikki muu oli viety pois.
Juutalaisjoukko viipyy aivan liian kauan; kuljettajani jo soittaa.
- You are early! Mr S.M. sanoo hermostuneesti puhelimeen.
Matkalaukkuni retkottaa vielä avoimena makuuhuoneen lattialla.
Lopulta vieraat lähtevät ja juoksemme alas kadulle; ovella meitä vastaan tulvahtaa iltapäivän kuumuus. En ehdi itkeä, pitää kädestä, en ehdi sanoa tärkeitä sanoja. Hetkessä olen jo liikenneruuhkassa kortteleiden päässä.
Joskus vielä kirjoitan kokoelman lähdöistäni, niitä on niin monia, ja niin moni niistä on tehnyt kipeää. Tämänkertainen ei ollut niitä helpoimpia.
