Tapahtuu seutuliikenteen bussissa Vantaalle lauantai-iltana 8. tammikuuta noin kello 23.15. Jyristetään moottoritietä, tasaista menoa, lumi vain pöllyää. Ikkunasta näkyy takkuista metsää, huoltoasemien räikeitä valoja, joku hassu talo siellä täällä. On tietysti ihan pimeää. Ja hiljaista. Etenkin hiljaista.
Kunnes: Bussin perältä alkaa kuulua outo, laulunsekainen honotus. Ilmiselvästi joku puhuu itsekseen, se kuulostaa vähän reggaelta. Ei sinne kukaan tietenkään katso, eihän täällä ketään kuulu katsoa. Oman naaman kummituskuvajaista vaan tiukasti tuijotetaan mustasta ikkunasta.
Mutta minäpä käännyn ja vilkaisen. Ja kas, musta mies! Tavoitan eloisat, härnäävät silmät. Ja kohta erotan jo sanojakin:
W - Why are you all so silent? Hey! Shut up, shut up! Why are you all so silent? Soooo silent!
Bussista pois jäädessäni katson häntä vielä kerran. Häirikkö hymyilee ja vilkuttaa. Lumisateesta vilkutan hänelle takaisin.
Tapahtuu kuitenkin vielä seuraavaa: Kerrostalon pihalla kohtaan koiranulkoiluttajan. Siellä ei ole muita, sielläkin on aivan hiljaista. Paitsi että yhtäkkiä koira haukahtaa. Ulkoiluttaja reagoi heti:
- Shhhhhh!!!!
Yeah. So silent, so silent. Even dogs are told to shut up.
