Herra J.v.B.
vaikuttaa aidosti huolestuneelta Suomen tilasta. Sateisena keskiviikko-iltana
juomme gin and toniceja hänen töölöläisyksiössään ja keskustelemme
suomalaisesta tosikkomaisuudesta. Huumorin, ennen kaikkea poliittisen,
tuomitseminen johtaa totalitääriseen yhteiskuntaan, ystäväni uskoo. Suomessa
sillä tiellä jo ollaan.
En ehkä ihan yhdy
Herra J.v.B.:n näkemykseen, mutta ylenpalttinen totisuus minua Suomessa kyllä
hämmentää ja vaivaa. Miten täällä ollaankaan vakavia! Aivan kuin
mitättömimmätkin asiat, sanotaan vaikka suklaapatukan ostaminen kioskilta tai
bussilipun leimaaminen, olisivat valtavan tärkeitä, milteipä juhlallisia
tapahtumia. Virnuilijoille (olen kokeillut) ei riitä ymmärrystä; hymyily ja avoin
hyväntuulisuus katsotaan syvästi epäilyttäväksi. Niinpä jo Rautatientorilta
Arkadiankadulle kävellessä ehtii oivasti pääsemään hautajaissaattueen hartaaseen tunnelmaan.
Okei, ei ehkä ole
reilua tulla Italian auringosta arvostelemaan suomalaista alakuloa. Mutta jos
unohdamme pohjoisen sijaintimme meteorologiset seuraamukset ja tietysti sen talouskriisin,
myrtsinaamalle on aika vähän perusteita. Yhä edelleen Suomen talous on Euroopan
vahvimpia ja yhteiskuntamme toimivimpia. Täällä on siistiä, iltaruuhka jo
neljältä, puhdas luonto ja jumppatunteja jokaiselle. Ja itsehän me niin
haluamme osoittaa kansallista erinomaisuuttamme asiassa jos toisessa. Intensiivinen
omaan napaan tuijotus on viimeinkin johtanut siihen, että kansallinen huono
itsetunto on vaihtunut aitoon uskoon Suomesta maailman parhaimpana maana. Harmillista
vain ettei iloa osata ottaa irti edes siitä onnellisesta harhasta.
Ei tässä muuta
kuin että elämä on ihan oikeasti paljon kivempaa. Smile!
