Mme A.K. palasi
Pariisiin viime keskiviikkona. Hänet nouti valkoinen taksi kuumalta
kotikadultani, jossa harvat ohikulkijat pitäytyivät visusti hiljaisten
kivitalojen varjoissa. Ystäväni vierailu ei tapahtunut helpoissa olosuhteissa: Lämpöä
Firenzessä oli päivittäin liki neljäkymmentä astetta, eikä kattohuoneistossani,
jonne auringonpaahde ikkunaluukkujen raoistakin röyhkeänä tunkeutui, ole
ilmastointia. Kaiken lisäksi aamupäivisin, kun helle ei vielä käynyt sietämättömäksi,
minä valtasin huoneet suurilla pahvilaatikoillani. Mme A.K.:n ei auttanut muu
kuin paeta muuttopuuhiani turistien täyttämälle kaupungille.
En kuitenkaan
usko että ystäväni suunnattomasti kärsi viiden Firenzen päivänsä aikana. Hän
kävi museot, löysi parhaat gelateriat, osti itselleen hellehatun ja iltaisin
siirsi tuulettimen aivan sänkynsä viereen. Hän myös piti sunnuntairetkestämme
Luccaan ja sanoi että tomaatit Italiassa olivat paljon parempia kuin hänen
pariisilaisellaan luomutorillaan.
Mme A.K.:n
oleskelu täällä esti minua murehtimasta omaa lähtöäni, tai edes varsinaisesti
tajuamasta sitä. Että tärkein omaisuuteni pian olisi noissa kuudessa Ikean
muuttolaatikossa, jotka nyt jo ovat pitkällä matkallaan kohti pohjoista
pääkaupunkia. Että poikkeaisin alakerran pastakauppiaan luona viimeisen kerran. Etten
enää tulisi tilaamaan spriz aperolia hiljaisella piazzalla lämpimänä
kesäiltana. Etten näkisi ukkosmyrskyä kaupungin yllä. Etten ostaisi
sanomalehtikojustani International Herald Tribunen viikonloppunumeroa (ajattelisikohan
edes sanomalehtikauppias että minne on kadonnut se pitkähiuksinen nainen, jolla
oli suuret silmälasit ja aina painava laukku?). En näkisi Instituuttimme
puutarhan magnoliapuita kukassa, pääsisi maistamaan uutta, juuri puristettua
oliiviöljyä. En valmistaisi risottoa ahtaassa keittiössäni, menisi kukkuloille
juoksemaan tai Signor A.:n pitämälle joogatunnille...
Yhtäkkiä olin
taas ihan irrallaan.
- Change is good,
lohdutti Mr S.M., you just have to figure out why.
Hän on viisas.
Yritän nähdä eteenpäin, kauemmaksi, hänet ja kaikki ne uudet maailmat, jotka
minua odottavat.
P.s.
Kolme neuvoani
Italiaan muuttajalle:
- Italiassa
kestää vain jos sitä ei ota liian vakavasti. Ei kannata unohtaa että tämä on se maa jossa keksittiin ooppera.
- Italialaisilla on täysin toisenlainen aikakäsitys kuin muilla eurooppalaisilla. Ole siis kärsivällinen ja muista, että kärsivällisyys myös
palkitaan: hyväntuulisella vitsillä (scherzo), uskomattomalla pasta-annoksella,
tai sitten sen vain korvaa aurinko ja kokonaisvaltaisen leppoinen meininki.
Lopulta tilit ovat useimmiten tasan.
