Epäilemättä jokainen
ihminen kokee joskus olemisensa mälsäksi. Ehkä kuitenkin hetkiä, joina arjen
monotonisuus tuntuu erityisen harmaalta on tavallista enemmän
väitöskirjantekijän todellisuudessa.
- Sinun elämäsi
tylsää vai? Nauraa äiti minulle puhelimessa. Ajattelepa niitä ihan tavallisia
työssäkäyviä ihmisiä, jotka aamulla lähtevät kotoa, tekevät kahdeksan tuntia
jotakin rutiininomaista toimistohommaa ja illalla palaavat kotisohvalle möllöttämään.
Valittamiseni on aiheetonta
ja itse asiassa peräti kohtuutonta.
Ok. Mutta mitä
vastaan kun Mr S.M. soittaa New Yorkista ja kysyy:
- How was your
day?
Ja kertoo että
eilen tehtiin kaverin musiikkivideota, tänään on kuvauskeikka ja illalla kahden
bändin treenit, huomenna tärkeä show.
Minä… luin
kirjaa, katselin pääskysiä taivalla, kuulin kuinka kirkonkellot lyövät,
poikkesin torilla, kävin juoksemassa, tein lounaaksi suuren salaatin, vielä
tapaisin ehkä kaverin aperitivolle. Eilinen oli aika samanlainen. Ja myös huomenna
varmaankin luen kirjaa, katselen pääskysiä taivaalla, kuulen kirkonkelloista
tasatunnit…
Sain heti
rangaistukseni: viime yönä kello neljä heräsin siihen että talo heilui. Voin vakuuttaa
että siinä oli jännitystä tarpeekseen.
