Ensimmäistä kertaa sanan ‘extracomunitari’ kuulin firenzeläisen ystäväni Signor C.C.n suusta joitakin kuukausia Italiaan muuttoni jälkeen. Minusta ilmaisu oli hämmentävä. Koska kontekstista selvästi kävi ilmi, että (kaiken kaikkiaan muuten hyvin suvaitsevainen) Signor puhui afrikkalaisista laittomista maahanmuuttajista, miksei hän voinut suoraan sanoa ’africani’, ’immigranti’ tai edes ’stranieri’? Sanatarkasti ’extracomunitari’ tarkoittaa ei- Euroopan Unionin kansalaisia, joihin näin ollen oikeastaan sisältyisivät niin ikään sveitsiläiset ja norjalaiset, islantilaiset ja tietysti amerikkalaisetkin. Miksi siis käyttää ambivalenttia kiertoilmaisua kun asian kerran voisi muotoilla myös paljon täsmällisemmin?
Olen sittemmin tullut ymmärtämään, että ’extracomunitari’ todellisuudessa ilmaisee paljon enemmän kuin ensin ehkä arvaisi. Käsitteeseen nimittäin sisältyy yksi italialaisen rasismin olennainen piirre: mitään ei sanota suoraan vaikka viesti kyllä tehdään varsinaisen selväksi. Diskriminaatio on täällä sisäänrakennettua ja huolellisesti naamioitua - ja kuitenkin hyvin näkyvää.
Tätä taustaa vasten olin aidosti yllättynyt ja järkyttynyt tämänpäiväisestä tapauksesta: Äärioikeistolainen mies ampui kuoliaaksi kaksi senegalilaista katukauppiasta Firenzen keskustassa - ja lopuksi vielä itsensä. Toistaiseksi italialaiset ammuskelijat ovat olleet toisiaan jahtaavia etelän mafiosoja ja rasistit tavallisia kaduntallaajia. Tämä on siis uutta.
Tuli kieltämättä paha mieli ja vähän levoton olo. Firenzessä näkee paljon mustia, mutta vain kauppaamassa ruusuja, sateenvarjoja tai outoa muovikrääsää kaduilla, toreilla ja baareissa. Kukaan heistä ei ole oikeasti mukana paikallisessa elämänmenossa; mustat täällä ovat järjestään ulkopuolisia, ahtaalle marginaaliin ajettuja hylkiöitä. Syystäkin heissä on tungettelevaa epätoivoa ja hätää, sellaista että sen melkein pelkää tarttuvan, tulevan liian liki ja liian todeksi. Tähän asti afrikkalaisia maahanmuuttajia on kuitenkin siedetetty, kylmästi ja kaihten, mutta silti siedettty.
Ampumavälikohtauksen jälkeen Italian Presidentti Giorgio Napolitano julkisti sanoman, jossa hän muun muassa totesi: ”È sempre più urgente l'impegno di tutte le Autorità politiche e della società civile per contrastare sul nascere ogni forma di intolleranza e riaffermare la tradizione di apertura e di solidarietà del nostro paese."
Oikein. Mutta ehkä Italiassakin viimein olisi aika myös avoimesti puhua, lausua ääneen se mikä niin pitkään on pidetty piilossa toisten sanojen sisällä.
