Iso kala ui verkkoon. Se piti ranskalaiset ystäväni tänään päätteen ääressä ihan koko päivän. Itse luin uutisia vähän hajanaisemmin, mutta ”pysähdyttävät” kuvat DSK:n (täkäläiset rakastavat lyhenteitä; ihmisiäkin kutsutaan pelkin kirjainyhdistelmin) vangitsemisesta USA:ssa pääsin kyllä näkemään moneen kertaan.
Ulkopuolisen kommentti: Miten niin yllättävä, hirmuinen skandaali? Toki ensi vuoden presidentinvaalien ennakkosuosikin joutuminen poliisin ja oikeuslaitoksen hampaisiin sekoitti nyt pelin kuviot, mutta kukapa tätä ei olisi osannut odottaa? Kaikki tiesivät Strauss-Kahnin - paitsi minä; vasta tänään Sciences Po:ssa opettanut tuttuni (myös DSK opetti aikoinaan kyseisessä opinahjossa) valaisi minua asiasta lounaalla vakiokuppilassamme Maraisissa. Hänellä oli jopa jaella varsin pöyristyttävää sisäpiiritietoa.
Kun DSK-jupakka pyöri Ranskan (ja maailman, olihan kyseessä IMF:n pääjohtaja!) uutisissa taukoamatta live ja online, Suomessa viipyiltiin ihan toisissa tunnelmissa. Ne leijonat. Voiko olla totta että Kauppatorille kerääntyi illalla satatuhatta ihmistä? Tai että loppuottelua seurasi televisiosta puolet suomalaisista?
Kaksi ja puoli miljoonaa. Jos laskuista poistetaan pienet lapset ja vanhukset, vakavasti sairaat, vuorotöissä tai matkoilla olleet sekä muut estyneet, merkitsee se että finaalia katsoivat lähestulkoon kaikki suomalaiset.
Hyvä on, ilmenee sitä vastaavaa muuallakin. Olen elänyt maassa, jossa elämä pysähtyy kun jalkapallo-ottelu alkaa. Mutta sen on toisenlaista. Ensinnäkin italialainen calcio on sukupuolittunut juttu, joka ei naisia niinkään kosketa, ja toiseksi, futis harvemmin saa aikaan vastaavanlaista kansanjuhlaa.
En siis ihan ymmärrä. Vaikka jossain kyllä näen yhteyden Perussuomalaisten nousun ja tämän nationalistisen juhlinnan välillä. On kuin vain kansallisen identiteetin hurmioitunut joukkovaalinta yhtäkkiä toisi merkitystä uhanalaiselle olemassaolollemme. Minä ja me! Eivätkä tietenkään ne.
Mielenkiintoista joskin myös masentavaa on ollut seurata, millaisin attribuutein kansanjuhlijat ja muut nationalistit suomalaisuutta määrittävät. Verbaalinen repertuaari haiskahtaa ummehtuneelta; harvalta olen kuullut älyllistä analyysiä siitä, mitä todella on suomalaisuus.
Turha kai tässä mainitakaan, ettei jääkiekkokultahuumaa Euroopan näillä kulmilla juurikaan noteerattu.
