Tämänvuotiset kesämökkivieraani: Pariisilaiset ystäväni monsieur B.C. ja madame M.C. sekä heidän kuusivuotias poikansa C.C. He viipyvät viikon, hakkaavat halkoja ja pärskivät järvessä. C.C. oppii soutamaan ja jo muutaman päivän kuluttua ilmoittaa viihtyvänsä paremmin mökkipaikkakunnallamme kuin elegantissa kotikaupungissaan. Perheen lähdettyä saapuu irlantilainen kollegani Miss K.M. Hän tuo sateet mukanaan, ja monta päivää kuluu takkatulen ääressä venäläisklassikkoja lukien. On ihmeen hiljaista, koivulehdet muuntuvat keltaisiksi.
Vieraani ovat avuliaita ja toimeliaita jokainen, kantavat ahkerasti vettä ja kohentavat haparoiden takkatulta. Eikä kukaan tunnusta pelkäävänsä öisellä matkalla ulkohuussiin. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että suomalainen kesämökki on ulkomaalaiselle vain hauska puuhamaa, jossa kaikki on leikkiä, saunanlämmityksestä marjankeruun. Huomaan joutuneeni kolmen aikuisen ja yhden lapsen yksinhuoltajaksi; yhtäkkiä olen ainoa elämän realiteeteista tietoinen olento. Minun on valvottava että vene on kunnolla sidottu, halkopinot peitelty, marjapensaat kasteltu, kaivonkansi kiinni. Minä yksin perkaan kalat, huolehdin uuninpeltien sulkemisesta, pelastan pyykit sateelta. Eivät vallan suotta mökkinaapurit ihmettele miten siellä selviän, minä uusavuton ulkosuomalainen akateemikko, jolta menevät jo suodatin- ja pannukahvitkin sekaisin.
Joskin ajoittain rankkaa, ulkomaalaisvieraitten ylläpito on myös sivistävää. Ystävieni kanssa käyn monta pitkää keskustelua, joiden kuluessa he purkavat ajatuksiaan Ranskan ja Irlannin nykytilasta. ja tulevaisuudesta Johtopäätökset ovat synkkiä; elämme lyhytnäköisyyden ja itsekkyyden aikaa, minulle vakuutellaan. Yhteiskunta on pinnallistunut, vain materialla tuntuu olevan merkitystä. Puuttuu solidaarisuus, tulevaisuuden visio. Sellaisessa kontekstissa poliittista valtaa pääsevät kahmimaan kaikenlaiset raharikkaat idiootit ja pellet.
Entä miten on Suomen laita?
Nojaa, me suomalaiset edelleen uskomme elävämme maailman parhaassa maassa, kirjoittihan erinomaisuudestamme taas hiljattain jopa laatulehti Newsweek. Suomen menestystarina siis jatkuu ja jatkuu, kotimainen media sitä toistelee kuin vakiintuneintakin mantraa.
Minun näkökulmastani taas avautuu ahdistavan homogeeninen, yhden totuuden maa, jonka urheilusandaaleissa kulkeva monikompleksinen kansa uskollisesti seuraa valistajaansa. Me syömme sitä mitä K- ja S-ketjut meille tarjoavat, luemme sitä mitä Sanoma Osakeyhtiö katsoo parhaaksi painattaa. Todellisista ongelmista puhuvat vain harvat; terve itsekritiikki ei ole meidän juttu lainkaan.
Kehotankin maanmiehiäni ja -naisiani raottamaan vähän ikkunaa ja päästämään sisään raitista ulkoilmaa. Kutsukaa vaikka kesävieraita; heille on kannettava saunapuut, mutta kenties he huomaavat jotakin sellaista mikä meiltä on jäänyt näkemättä.
