- Belgium is Italy of Northern Europe,
muistutti minulle Heer J.J. Istuimme Paulin leipomon kahvilassa Charleroin lentokentällä syömässä kasvispiirakkaa ilmakuoppaisen lennon jälkeen; olin tavannut kollegani sattumalta lähtöportilla Pisassa. Me olimme onnekkaita, sillä olimme ehtineet Belgiaan ennen seuraavan päivän yleislakkoa. Silloin olisi mahdotonta liikkua minnekään, jopa Charleroi suljettaisiin.
Selvisin yleislakosta muutenkin hämmästyttävän vähällä. Euroopan Komission päärakennuksen Berlaymontin liepeillä oli toki teitä suljettuna, mutta se johtui maanantain Eurooppa-neuvoston kokouksesta, ei suinkaan lakkoilevista belgialaisista. Ja konferenssipaikalle pääsin majapaikastani kävellen; sinä aamuna kävelijöitä oli muutenkin huomattava määrä. Mutta onhan silti kummaa, että keskellä Eurooppaa sijaitsee maa, jossa hallitusta ei ole ollut puoleentoista vuoteen ja jossa leikkauksia valtion budjettiin tehdään vähän miten sattuu. 1970-luvulla Euroopassa puhuttiin suomettumisesta; olisikohan nyt koittanut italiastumisen vuosikymmen?
Keskiviikkona palaan kotiin Euroopan oikeaan Italiaan. Lentokoneen ikkunasta kauhukseni näen että Pisassa on lunta. Che disastro! Onneksi kone laskeutuu, ja joskus saapuu jopa Firenzeen vievä junakin. Mutta madonna, millaisia ovat tulevat päivät: kotona on saapuessani kuusi astetta lämmintä ja vielä lämmityksen päälle kytkettyänikin saan nukkua Cashmir-villapaidassa ja kahden täkin ja paksun huovan alla. Moni ei liiku kotoaan, useat kaupat ovat suljettuina. Yleinen valitus ja vaikerrus kuuluu kaikkialla.
En sano että meidän suomalaisten nyt tässäkin pitäisi käydä muita neuvomaan. Mutta italioita en Eurooppaan toivo enää lisää – niin ihastuttava kuin se yksi ainoa ja oikea toisinaan saattaa ollakin.
