Myönnän että minulla
oli turhan romanttinen ja naiivi käsitys hurrikaani Sandystä, joka alkuviikosta
iski New Yorkiin. Kirjoitin edellisen blogimerkintäni ennen kun todella tiesin
mitä kaupungissa tapahtui. Tuhon laajuus on valjennut minulle vasta vähitellen,
niin kuin on myös Mr S.M.:n laita, joka toden totta vietti myrskypäivät East
Broadwayllä vain kitaraa soitellen ja myllerrystä ihmetellen. Edes silloin kun
talosta katkesivat vesi ja sähkö ei hän aivan käsittänyt katastrofin vakavuutta. Mutta nyt näkymät ovat aivan toiset.
Myrskyn jälkeinen todellisuus
miljoonakaupungissa vailla sähköä ja vettä on ollut varsinaista seikkailua ja
selviytymistä.
”It's surreal
here”, hän kirjoitti minulle keskiviikkona. ”Lots of people and cars out.
People heading to midtown for most things. Lots of good photo ops! Need to
recharge my phone soon.”
Keskikaupungille hänkin
vaelsi leipää (turha toivo!), avointa (vegaani-?) ravintolaa, ja
kännykänlatauspaikkaa (sellaisia olivat kaupunkilaiset spontaanisti perustaneet
puistoihin ja aukioille) etsimään. Koko alakaupunki oli täysin pimeänä. Kulkijaa
oli tietysti jos jonkinmoista, ja harvoista avoimista baareista drinkkejä sai
puoleen hintaan.
Päivä päivältä meno
on käynyt vain kovemmaksi: jonot bensa-asemilla kasvavat, koska ihmiset
hamuavat polttoainetta yksityisiin generaattoreihinsa. Kun tunteet kuumenevat,
uhkaillaan aseilla länkkärifilmin malliin. Enää ei saa taksiakaan niin
kätevästi kuin ennen; tätä nykyä huoltsikkareissu vie taksikuskilta pitkän
tovin. Loukussa ovat monet korkeiden talojen ylimmissä kerroksissa asuvat
huonojalkaiset vanhukset, jotka eivät uskaltaudu pimeisiin ja pohjattomiin porraskäytäviin. Kodeissa
alkaa kuitenkin tulla kylmä: sähkölämmitys ei tietenkään toimi, ja jo lähipäiville
on luvattu lumisadetta.
Ilmastonmuutos ei
ole enää monellekaan newyorkilaiselle vitsi vaan kouriintuntuvaa todellisuutta, jolla on mahdollisesti vaikutusta politiikkaan. Siinä lienee katastrofin toinen positiivinen puoli (siis sen lisäksi että myrskypäivinä ihmisillä viimeinkin oli aikaa toisilleen): Obaman kampanja voi saada Sandystä
uutta pontta. Vaikka Obama ei ympäristöasioita ihan agendansa kärkeen ole
nostanutkaan (”ympäristö” kuuluu niihin tabuihin, joita taktisesti toimiva
amerikkalainen poliitikko tarkasti välttää, valisti minua professorituttu
Princetonista, itsekin mukana Obaman kampanjassa), on hän kuitenkin puhunut ainakin
uusiutuvan energian puolesta. Hatunnosto siis New Yorkin pormestarille Michael
Bloombergille, joka torstaina kertoi myrskyn muokanneen hänen poliittista kantaansa:
Bloombergin suosikki 6. marraskuuta pidettävissä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa
on istuva presidentti Barack Obama.
