Vuoden alku on ollut kiireinen: kuun loppuun mennessä pitäisi saada kokoon väitöskirja, joka vielä tuntuu olevan ihan hajallaan. Blogimerkinnät ovat siis jääneet ja jäänevät vähäisiksi. Tässä kuitenkin kaksi lyhykäistä huomiota:
Ensinnäkin vielä kerran palaan italialaisiin jouluvaloihin, joiden korean kohtuuttomuuden minä aikaisemmissa blogimerkinnöissäni päättelin kuvastavan yhteiskunnan todellista tilaa. Mistä lienee kertoo se, että vielä tammikuun puolivälissä valaistus Firenzessä on paikallaan (tosin lamput eivät enää pala)? Ehkä olen todellakin löytänyt aidon italialaisen paradoksin ja metaforan: Eikö tämä maa ole bileet, joiden jälkiä ei ole siivottu?
Ja toiseksi: Uuden vuoden vietin Berliinissä ja täsmälleen niin kuin paikalliset minua neuvoivat: pysy sisällä, sulje ovet ja ikkunat. Eurooppalaisista pääkaupungeista Berliini on nimittäin uutena vuotena pahin; Berliinissä ei paukkeella ja paukutuksella ole minkäänlaista rajaa. Aattoiltamme olikin oikein onnistunut, sillä kello neljän jälkeen emme poistuneet Frau A.P.:n asunnosta enää minnekään. Ystäväni monista puhelinkeskusteluista niin ikään kävi ilmi, että myös suurin osa hänen tuttavapiiristään oli jo vetäytynyt kotiteloilleen. Seitsemältä saapui Herr L.L. mukanaan jännittäviä tarinoita maailmalta ja pullot kuohuviiniä ja vodkaa, eikä muuta sitten tarvittukaan.
En silti vaan ihan ymmärrä: Mikä muuten aina niin maltillisiin saksalaisiin vuoden vaihtuessa oikein menee?
